Suomenniemi-Lyytikkälän osakaskunta
Tässä esitteessä kerrotaan kalastusmahdollisuuksista ja kalastukseen tarvittavista luvista, pyydysten merkinnästä ja muista yleisistä asioista. Tarkat mahdolliset lupavaihtoehdot, lupa-aluekartat, lupamyyntipisteet, kalastuksenvalvojien yhteystiedot ja muut tarpeelliset tiedot löytyvät osakaskunnan nettisivuilta: www.suomenniemilyytikkala.fi
Kireitä siimoja!
Terveisin,
SUOMENNIEMI-LYYTIKKÄLÄN OSAKASKUNTA
1. KALASTUSLUVAT – Mitä lupia tarvitsen?
Suomessa on laajat yleiskalastusoikeudet (mato-onginta, pilkintä, silakkalitka), joita voi harrastaa veloituksetta lähes kaikilla vesialueilla. Poikkeuksena tähän on vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueet, sekä muut erillisellä säädöksellä kielletyt alueet. Palvelusta www.kalastusrajoitus.fi näet kohteet, joissa yleiskalastusoikeudet on kumottu ja muitakin aluekohtaisia rajoituksia. Kuolimo-järvelle on esimerkiksi perustettu Isoselän rauhoituspiiri, jossa yleiskalastusoikeuksia on rajoitettu.
Kalastaessasi yhdellä vieheellä, perholla tai heittämiseen soveltuvalla pohjaongella 18-64 vuotiaiden tulee maksaa kalastonhoitomaksu. Kalastonhoitomaksun tarvitsee myös kalastaja, joka kalastaa vesialueen omistajan luvilla (esim. pyydyskalastus ja uistelu). Katso lisätietoa kalastonhoitomaksusta tämän esitteen kohdasta: LISÄTIETOA KALASTONHOITOMAKSUSTA
Kalastonhoitomaksun voi ostaa:
www.eraluvat.fi , Erälupien puhelinpalvelu 020 69 2424, R-Kioski
Suomenniemi-Lyytikkälä alueella uisteluun useammalla kuin yhdellä vavalla tarvitset kalastonhoitomaksun lisäksi osakaskunnan uisteluluvan. Tarkemmat ajantasaiset lupatiedot, luvanmyyjät, säännöt ja rajoitukset löydät osakaskunnan nettisivuilta.
Katso tarkemmat lupatiedot: www.suomenniemilyytikkala.fi
2. PERUSTIETOA KALASTAJALLE
Vedenlaatu osakaskunnan alueilla on lähes poikkeuksetta erinomainen. Vedet ovat karuja ja pääosin kirkkaita, ja niissä esiintyy monia vaateliaita kalalajeja. Kuolimon alue on viimeisiä, ellei jopa viimeinen, äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän luontainen lisääntymisalue. Nieriä on kokonaan rauhoitettu kalastukselta. Osakaskunnan alueilla on hyvät kalastusmahdollisuudet muihin lohikaloihin ja tyypillisiin järvikaloihin, joita esitellään lajikohtaisesti tarkemmin seuraavilla sivuilla.
Istutetut taimenet ja lohet merkitään rasvaeväleikkauksella. Luonnonvarainen järvitaimen ja lohi ovat uhanalaisia, ja kaikki saaliiksi saadut ehjäeväiset yksilöt on vapautettava koosta ja kunnosta riippumatta.
Uistelijalle Suomenniemi-Lyytikkälä osakaskunnan alueet tarjoavat monipuolisen ja hienon kalastus-, luonto- ja retkikohteen. Hyvin moninaiset vesialueet syvänteineen, kapeikkoineen, selkineen ja ruovikkolahtineen luovat mosaiikin, joista löytyy kaiken tyyppiselle vapakalastukselle sopiva kohdelaji ja alue läpi koko kalastuskauden.
3. KESTÄVÄN KALASTUKSEN PERIAATTEET
Suomenniemi-Lyytikkälä osakaskunnan alueella kalastus perustuu elinvoimaisiin luonnonkalakantoihin, joita tuetaan tarvittaessa istutuksin. Isokokoiset petokalat ovat tärkeitä suvunjatkajia, joten onkin suotavaa päästää saaliiksi saadut isoimmat yksilöt takaisin järveen lisääntymään. Iso hauki on myöskin erinomainen luonnon oma hoitokalastaja, joka syö vuodessa paljon särkikalaa. Pyri ottamaan saaliiksi keskikokoisia, ainakin kerran kuteneita kaloja! Järvikala on erinomaista ruokaa, ja sitä kannattaa suosia. Kalastaja voi itse omilla valinnoillaan ja toiminnallaan taata, että saalista on myös tulevaisuudessa saatavilla. Seuraavilta sivuilta löydät lajikohtaisia suosituksia, jotka on laadittu edellä mainitun periaatteen mukaisesti.
Noudata aina rajoituksia ja pyri toimimaan suositusten mukaisesti! Saalista kannattaa ottaa vain sen verran minkä pystyy järkevästi kuluttamaan.
3.1. Järvilohi
Järvilohta esiintyy luontaisesti Vuoksen vesistöalueella, ja tällä hetkellä kanta on äärimmäisen uhanalainen. Rasvaevällinen järvilohi on aina päästettävä takaisin veteen koosta ja kunnosta huolimatta. Pyri vapauttamaan kala mahdollisimman nopeasti ja käsittelemään vapautettavaa kalaa oikeaoppisesti. Järvilohi on myös erittäin suosittu istutuslaji. Istutetun kalan tunnistat leikatusta rasvaevästä. Järvilohi kasvaa todella nopeasti, eikä lohta kannatakaan ottaa saaliiksi kesken sen parhaan kasvukauden! Laji on haastava kalastettava, se vaatii paljon kalastajalta mutta myös antaa… Järvilohen voi helposti sekoittaa järvitaimeneen, ja varsinkin kutuasuisen kalan lajintunnistuksessa pitää olla tarkkana.
Kalastussuosituksia:
- 70 cm alamitta
3.2. Taimen
Luonnonvarainen taimen on napapiirin eteläpuolella rauhoitettu. Rasvaevälliset taimenet pitää aina koosta ja kunnosta riippumatta vapauttaa, jotta uhanalainen laji säilyy Järvi-Suomen lajistossa. Kalastuksen tarpeisiin ja kantojen tuki-istutuksiin käytettäviltä poikasilta leikataan rasvaevä, jotta ne voidaan tunnistaa rasvaevällisistä rauhoitetuista kaloista. Taimen on virtavesikutuinen vaelluskala, joka viettää joessa noin 2-5 vuotta, jonka jälkeen se lähtee syönnösvaellukselle järvelle. Järvellä taimen kasvaa hyvin nopeasti, joten niitä ei kannata kalastaa kesken kalojen parhaan kasvukauden.
Kalastussuosituksia:
- 70 cm alamitta
3.3. Muikku
Muikku on pieni lohensukuisiin kaloihin kuuluva lyhytikäinen parvikala, joka muodostaa osalla järvistä hyvän kalastuskohteen niin kaupallisille kuin virkistyskalastajille, sekä se on monille isommille lohikaloille tärkeää ravintoa. Muikkua voi kalastaa erilaisilla pyydyksillä, joista yleisimmin käytetyt ovat verkko ja nuotta. Muikkuverkon silmäkoko vaihtelee noin 12-18 mm välillä. Tätä isommalla silmäkoolla ei-toivotun sivusaaliin osuus useimmiten kasvaa. Kuolimolla on elinvoimainen muikkukanta.
3.4. Kuha
Kuha on suosittu ja arvostettu kalastuskohde niin pyydys- kuin vapakalastajille. Kuha saavuttaa sukukypsyyden viimeistään noin 55 cm pituisena ja 1,3 kg painoisena, joskin vaihtelua on paljon. Sukukypsä 1 kg painoinen kuha tuottaa 200 000 mätimunaa ja 5 kg kuha jopa 1 000 000 mätimunaa. Kuha kuuluu ahvenkaloihin, ja sitä kannattaa tavoitella syvänteistä tai niiden reuna-alueilta. Kuha myös viihtyy virtapaikoissa.
Kalastussuosituksia:
- 50 cm alamitta
- 75 cm ylämitta
- 55-60 mm tai suurempi verkon solmuväli
3.5. Ahven
Ahven on meidän kansalliskalamme, ja se muodostaa monipuolisen ja ympärivuotisen kalastuskohteen niin pyydys- kuin vapakalastajalle. Ahventa esiintyy lähes kaikissa vesistöissämme. Ahven on pienehkö, useimmiten parvessa saalistava petokala, joka on mielenkiintoinen pyydettävä ja herkullinen ruokapöydässä. Viileän veden aikaan ahventa kannattaa erityisesti etsiä järvien syvännealueilta, alueesta riippuen noin 5-15 m vesialueilta.
Kalastussuosituksia:
- Pyydyskalastajalle katiska on erinomainen ahvenpyydys
- Vahvalankainen verkko, silmäkoko 30-50 mm
3.6. Siika
Suomessa siikaa istutetaan runsaasti, ja varsin usein kalastettavat kannat pohjautuvat istutuksiin. Siika on haasteellinen pyydettävä vapavälinein, mutta osaava kalastaja voi saada uistelemalla, pilkkimällä tai pohjaongella hyviäkin saaliita. Pyydyskalastajallekaan siika ei ole helpoin pyydettävä, mutta erityisesti syksyllä siikaa saa verkolla saaliiksi. Siian kasvu vaihtelee sen muodosta ja vesistöstä riippuen hyvinkin paljon.
Kalastussuosituksia:
- Vältä alle 40 mm silmäkoon verkkoja (poikkeuksena heikon kasvun alueet)
- 45-60 mm silmäkoon verkoilla saat hyvän kokoista ruokakalaa
- Käytä riittävän ohutta lankaa (0.15)
3.7. Hauki
Hauki on vapakalastajan yleisin suurikokoinen saaliskala Suomen vesialueilla. Sitä esiintyy lähes kaikissa vesistöissä, joissa se useimmiten on huippupeto ravintoketjun päässä. Noin kiloisella ja sitä suuremmilla hauilla ei juurikaan ole luontaisia vihollisia, lukuun ottamatta isompia lajikumppaneita. Hauki on petokala joka pääasiassa syö muita kaloja, mutta se voi napata esimerkiksi uivan hiiren tai linnun poikasenkin. Aivan turhaan haukea ei useinkaan arvosteta! Se on elintärkeä laji koko vesiekosysteemin toimivuudelle sekä hauesta saa laitettua myös erinomaisen hyvää ruokaa. Hauki muodostaa kaikille kalastusmuodoille mielenkiintoisen kohteen ympäri vuoden. Isoimmat hauet kannattaa laskea takaisin, koska ne ovat parhaita kutukaloja ja huonoja ruokakaloja.
Kalastussuosituksia:
- 100 cm ylämitta
- Väkäsettömät koukut, mieluusti yksihaaraisia
3.8. Särkikalat
Lukuisat särkikalat ovat mainioita ja monipuolisia ruokakaloja myös! Esimerkiksi viileiden vesien aikaan pyydetty särki on erinomainen ruokakala paistettuna tai savustettuna. Lisäksi monin paikoin ylitiheiden särkikalakantojen kalastus on hoitokalastusta, johon osakaskunta kannustaa kaikkia! Savulahna on perinteinen herkku, ja ehkäpä särkikaloistamme suosituin. Mutta paljon on muitakin ravinnoksi sopivia lajeja. Esimerkiksi säyneestä saat loistavia kalamurekepihvejä!
3.9. Rapu
Suomessa esiintyy luontaisesti yhtä rapua, jokirapua. Kun puhutaan ravusta, useimmiten tarkoitetaan nimenomaan jokirapua. Suomeen on lisäksi istutettu kahta rapulajia, kapeasaksirapua ja täplärapua. Täplärapu kestää paremmin rapuruttoa, ja se on monin paikoin syrjäyttänyt alkuperäisen jokiravun. Täplärapu on haitallinen vieraslaji, jota ei saa siirtää vesistöstä toiseen. Ravustaminen on luvanvaraista toimintaa, ja se on sallittua vesialueen omistajan luvalla vain välillä 21.7. – 31.10. Ravustaminen tapahtuu useimmiten erilaisilla merroilla ja katiskoilla.
Kalastussuosituksia:
- Vältä alle 10 cm rapujen saaliiksi ottamista
- Ravusta vain täplärapuja
- Merkitse mertasi asianmukaisesti, jotta löydät ne ja muut vesillä liikkujat osaavat varoa niitä.
- Käytä merroissa syöttinä vain samasta vesistöstä pyydettyä kalaa
- Muista aina desinfioida pyyntivälineet rapuruton leviämisen estämiseksi
- Jos havaitset ruttoisia rapuja, ilmoita asiasta vesialueen osakaskunnalle ja EVIRA:lle
3.10. Saimaannieriä
Saimaannieriä on kalastukselta rauhoitettu, äärimmäisen uhanalainen laji. Mikäli saat nieriän saaliiksi, se on laskettava välittömästi takaisin sen koosta ja kunnosta huolimatta. Kuolimon alueella tehdään paljon työtä ja tutkimusta nieriäkannan elvyttämiseksi. Aikoinaan nieriää on esiintynyt laajemmin Vuoksen vesistöalueella, mutta kanta on taantunut voimakkaasti.
4. PYYDYSTEN MERKINTÄ
Kalastuslaki ja asetukset määrittelevät, miten pyydykset tulee olla merkittynä (KalL 48 §). Kaikkien seisovien pyydysten tulee olla selkeästi ja havaittavasti merkittyjä. Pyydysten merkinnästä on julkaistu opas, jonka löydät myös osakaskunnan kotisivuilta:
www.eraluvat.fi (PDF)
www.suomenniemilyytikkala.fi
Huomion arvoista on, että talvella kalastettaessa halkaisijaltaan yli 40 cm avannot on merkittävä 1,2 m jään yläpuolelle ulottuvalla salolla. Salko ei saa olla valkoinen väriltään ja siinä on oltava vähintään 2 cm korkuinen heijastinnauha ympäri tai kaikkiin suuntiin näkyvä heijastin roikkumassa.
Valtioneuvoston asetus (1360/2015) määrittelee pyydysten merkinnän vähimmäisvaatimukset. Esitettyjä isompia, korkeampia tai näkyvämpiä merkintätapoja saa käyttää, ja varsinkin heikon näkyvyyden olosuhteissa se on suotavaa.
Kalastaja ei saa jättää pyydysmerkkejä veteen apajilleen kalastuksen päätyttyä. Kalastuspaikan varaaminen on kiellettyä!
5. KALASTAJAN KULTAISET SÄÄNNÖT
Vesillä liikkuu paljon erilaisia käyttäjiä. Kalastaja ei saa omalla toiminnallaan aiheuttaa muille haittaa tai häiriötä. Muista kunnioittaa ranta-asukkaita! Karttoihin merkityillä veneväylillä kalastus ei saa haitata väylien liikennöintiä – käytännössä tarkoittaa, että seisovia ja kiinteitä pintapyydyksiä ei väylille saa asettaa tai ankkuroida venettä estäen väylän käytön. Avoimilla selkäalueilla on lisäksi suositeltavaa asettaa pyydykset vähintään 50 m päähän merkitystä väylästä.
Herrasmiessääntöjä:
- Älä roskaa
- Ota saalista vain sen verran kuin tarvitset
- Kunnioita muita kalastajia ja kalastusmuotoja
- Vältä turhan metelin ja häiriön aiheuttamista
- Noudata aina kieltoalueita, kalastussääntöjä ja suosituksia
- Huolehdi aina itsellesi tarvittavat kalastusluvat
- Ilmoita epäillystä luvattomasta kalastuksesta paikallisille kalastuksenvalvojille, yhteystiedot löydät osakaskunnan nettisivuilta
- Älä pidä seisovia pyydyksiä liian pitkään kokematta niitä
- Pyri omalla toiminnallasi minimoinaan alamittaisten ja uhanalaisten lajien sivusaaliiksi joutuminen ja vaurioituminen
6. LISÄTIETOA KALASTONHOITOMAKSUSTA
Kalastonhoitomaksu hyödyttää kalastajaa, sillä valtaosa varoista käytetään suoraan kalavesien hyödyksi. Kalastajien maksamat kalastonhoitomaksut palautuvat kalavesien hoidon suunnitteluun ja toteutukseen, neuvontapalveluihin, kalastuksen valvontaan sekä vesialueiden omistajille kalavesien käytöstä maksettaviin korvauksiin. ELY-keskuksilla on oikeus jakaa varoja alueellisesti.
Kalastonhoitomaksuvaroista maksetaan korvauksia vesien omistajille viehekalastuksen aiheuttaman rasituksen mukaan. Kalavesien omistajat käyttävät saamiaan varoja alueidensa hoitoon. Maksuvaroja käytetään esimerkiksi kalakantojen istutuksiin ja muun muassa vaelluskalakantojen elin- ja lisääntymisympäristön kunnostuksiin. Lisäksi vesialueiden muuta kunnostusta ja alueiden kehittämistä monesti rahoitetaan näillä varoilla.
Kalastonhoitomaksun avulla kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia saadaan siis kehitettyä, mikä luo entistä paremmat olosuhteet kalastuksen harrastajille. Kalastaja näin ollen maksaa kalastonhoitomaksun omaksi edukseen!